Pelin perustiedot
- Pelaajamäärä: 2–6 pelaajaa
- Ikäsuositus: 7+
- Kesto: 15–30 minuuttia
- Tarvikkeet: 2 noppaa, kynä ja paperia
- Vaikeustaso: Helppo
Chicago on kahden nopan peli, jossa pelaajat yrittävät heittää tietyn silmälukusumman jokaisella kierroksella. Peli koostuu 11 kierroksesta – ykkösestä yhteentoista – ja jokainen kierros nostaa tavoitesummaa yhdellä. Ensimmäisellä kierroksella tavoite on 2, toisella 3 ja viimeisellä 12. Chicagon säännöt oppii minuutissa, mutta peli tarjoaa yllättävän paljon jännitystä, kun viimeisten kierrosten tavoitesummat muuttuvat harvinaisemmiksi.
Chicago kuuluu noppapelien yksinkertaisimpaan alalajiin: pelkkä onni ratkaisee. Toisin kuin yatzyssä, jossa pelaaja valitsee säilytettävät nopat ja tuloskortin ruudun, Chicagossa pelaaja heittää molemmat nopat kerran per kierros ilman uudelleenheittoa. Juuri tämä yksinkertaisuus tekee Chicagosta suositun perhepelin ja illanvieton lämmittelypelin.

Pelin tavoite
Chicagon tavoite on kerätä eniten pisteitä 11 kierroksen aikana. Pelaaja saa pisteitä heittämällä kierroksen tavoitesummaa vastaavan tuloksen kahdella nopalla. Onnistunut heitto tuottaa tavoitesumman verran pisteitä. Epäonnistunut heitto tuottaa nolla pistettä. Pelin voittaa se, jolla on eniten pisteitä kaikkien 11 kierroksen jälkeen.
Pelin valmistelu
Chicago vaatii kaksi kuusisivuista noppaa, kynän ja paperia pisteiden kirjaamiseen. Piirrä paperille taulukko, johon merkitset jokaisen pelaajan nimen ja kierrosten 2–12 pisteet. Vaihtoehtona toimii mikä tahansa muistiinpanoväline – puhelin riittää pistelaskuriksi.
Pelaajat istuvat pöydän ympärille. Aloitusjärjestyksen voi päättää korkeimmalla yksittäisellä nopanheitolla tai sopimalla vapaasti. Aloitusjärjestyksellä ei ole merkittävää vaikutusta pelin lopputulokseen, koska jokainen pelaaja heittää saman verran kierroksia.
Nopat heitetään tasaiselle alustalle. Kova pöytäpinta toimii hyvin, mutta nopat saattavat vieriä pois. Pieni tarjotin tai noppa-alusta pitää nopat hallinnassa ja nopeuttaa peliä.
Pistekortin voi tehdä ruutupaperille tai tyhjälle A4-arkille. Yksinkertaisin malli on taulukko, jossa vasen sarake listaa kierrokset 1–11 (tai tavoitesummat 2–12) ja jokainen pelaaja saa oman sarakkeen. Pelin lopussa sarakkeet lasketaan yhteen. Vaihtoehtoisesti yksi pelaaja toimii kirjurina ja pitää kaikkien pisteitä yllä – tämä nopeuttaa peliä, koska nopat ja kynä eivät kierrä samaan aikaan.
Pelin kulku
Kierroksen rakenne
Chicago koostuu 11 kierroksesta. Ensimmäisen kierroksen tavoitesumma on 2, toisen 3, kolmannen 4 ja niin edelleen viimeisen kierroksen summaan 12 asti. Jokainen pelaaja heittää molemmat nopat kerran per kierros.
Pelaajan vuoro on yksinkertainen: ota molemmat nopat, heitä ne ja laske silmälukujen summa. Jos summa vastaa kierroksen tavoitetta, pelaaja saa pisteitä. Jos summa on jokin muu luku, pelaaja saa nolla pistettä. Uudelleenheittoja ei ole – yksi heitto per kierros ratkaisee.
Kun kaikki pelaajat ovat heittäneet, siirrytään seuraavalle kierrokselle. Tavoitesumma nousee yhdellä, ja heitot alkavat alusta samassa järjestyksessä.
Esimerkki kierroksesta
Kierros 7 – tavoitesumma on 7. Kolme pelaajaa heittää vuorollaan:
- Pelaaja A heittää nopat 3 ja 4. Summa on 7. Pelaaja A saa 7 pistettä.
- Pelaaja B heittää nopat 5 ja 5. Summa on 10. Pelaaja B saa 0 pistettä.
- Pelaaja C heittää nopat 1 ja 6. Summa on 7. Pelaaja C saa 7 pistettä.
Kierros päättyy, ja kaikki siirtyvät kierrokselle 8. Tavoitesumma on nyt 8.
Pelin eteneminen käytännössä
Chicagon alkukierrokset kuluvat nopeasti. Tavoitesummat 2, 3 ja 4 ovat harvinaisia, joten useimmat pelaajat saavat nolla pistettä ensimmäisiltä kierroksilta. Tunnelma muuttuu kierrosten 5–8 aikana, kun tavoitesummat osuvat todennäköisempiin lukuihin ja useammat pelaajat onnistuvat. Viimeiset kierrokset (10, 11, 12) nostavat jännitystä uudelleen: summat 10, 11 ja 12 ovat harvinaisia, mutta niistä saa eniten pisteitä. Yksi onnistunut heitto viimeisellä kierroksella – tuplakuutoset – tuottaa 12 pistettä ja voi kääntää koko pelin lopputuloksen.
Pelin rytmi on nopea. Yksittäinen heitto kestää muutaman sekunnin, ja kierros kolmen pelaajan pelissä on ohi alle minuutissa. Koko 11 kierroksen peli kestää kahdestaan noin 10 minuuttia ja kuudella pelaajalla noin 25–30 minuuttia. Nopeus tekee Chicagosta luontevan pelin useille peräkkäisille erille – häviäjä vaatii revanssia ja voittaja haluaa todistaa, ettei kyse ollut pelkästä onnesta.
Kierrosten tavoitesummat
| Kierros | Tavoitesumma | Onnistuneen heiton pisteet |
|---|---|---|
| 1 | 2 | 2 |
| 2 | 3 | 3 |
| 3 | 4 | 4 |
| 4 | 5 | 5 |
| 5 | 6 | 6 |
| 6 | 7 | 7 |
| 7 | 8 | 8 |
| 8 | 9 | 9 |
| 9 | 10 | 10 |
| 10 | 11 | 11 |
| 11 | 12 | 12 |
Pisteytys
Chicagon pisteytys on suoraviivainen. Jos pelaaja heittää kierroksen tavoitesumman, hän saa tavoitesumman verran pisteitä. Jos heitto epäonnistuu, hän saa nolla pistettä. Muita pistemääriä ei ole – kierrokselta saa joko täydet pisteet tai ei mitään.
Teoreettinen maksimipistemäärä on 77 pistettä (2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7 + 8 + 9 + 10 + 11 + 12). Käytännössä yksikään pelaaja ei saavuta maksimipisteitä, koska jokaisen kierroksen onnistuminen vaatii tarkasti oikeaa summaa. Hyvä tulos on 30–40 pistettä, ja yli 50 pistettä vaatii poikkeuksellista onnea.
Todennäköisyydet kierroksittain
Chicagon mielenkiintoisin piirre on kierrosten erilainen vaikeustaso. Kahdella nopalla eri summien todennäköisyydet vaihtelevat merkittävästi. Tavoitesumma 7 on helpoin, koska kuusi eri noppayhdistelmää tuottaa summan 7. Tavoitesummat 2 ja 12 ovat vaikeimpia – kummankin heittämiseen on vain yksi yhdistelmä.
| Tavoitesumma | Yhdistelmät | Todennäköisyys | Odotetut pisteet |
|---|---|---|---|
| 2 | 1+1 | 2,8 % | 0,06 |
| 3 | 1+2, 2+1 | 5,6 % | 0,17 |
| 4 | 1+3, 2+2, 3+1 | 8,3 % | 0,33 |
| 5 | 1+4, 2+3, 3+2, 4+1 | 11,1 % | 0,56 |
| 6 | 1+5, 2+4, 3+3, 4+2, 5+1 | 13,9 % | 0,83 |
| 7 | 1+6, 2+5, 3+4, 4+3, 5+2, 6+1 | 16,7 % | 1,17 |
| 8 | 2+6, 3+5, 4+4, 5+3, 6+2 | 13,9 % | 1,11 |
| 9 | 3+6, 4+5, 5+4, 6+3 | 11,1 % | 1,00 |
| 10 | 4+6, 5+5, 6+4 | 8,3 % | 0,83 |
| 11 | 5+6, 6+5 | 5,6 % | 0,61 |
| 12 | 6+6 | 2,8 % | 0,33 |
Tilastollinen odotusarvo koko pelille on noin 7 pistettä per pelaaja. Tämä tarkoittaa, että keskimäärin pelaaja onnistuu 2–3 kierroksella 11:stä. Pelin tulos riippuu puhtaasta onnesta, mutta juuri todennäköisyyksien epäsymmetria tekee Chicagosta kiinnostavan: keskimmäiset kierrokset (6, 7, 8) tuottavat useammin pisteitä kuin ääripäiden kierrokset.
Erikoissäännöt ja tarkennukset
Tasapeli
Jos kaksi tai useampi pelaaja päätyy samoihin loppupisteisiin, tasapelin ratkaisee lisäkierros. Lisäkierroksella kaikki tasapisteissä olevat pelaajat heittävät yhden kerran, ja korkein summa voittaa. Jos tasapeli jatkuu, heitetään uudelleen, kunnes voittaja selviää.
Nollapeli
On mahdollista – joskin harvinaista – ettei pelaaja onnistu yhdenkään kierroksen tavoitteessa. Nolla pistettä koko pelistä tapahtuu tilastollisesti noin 5 %:ssa peleistä. Tämä on osa Chicagon viehätystä: onni voi kääntyä täysin, ja edellisenä päivänä hävinnyt pelaaja saattaa voittaa seuraavassa pelissä kirkkaasti.
Aloittajan vaihtaminen
Aloittaja voidaan vaihtaa joka kierroksella niin, että edellisen kierroksen viimeinen heittäjä aloittaa seuraavan kierroksen. Tämä muunnelma tasaa mahdollista pientä etua, jonka ensimmäinen heittäjä saa tietäessään tuloksensa ennen muita. Useimmissa peliporukoissa aloittaja pysyy kuitenkin samana läpi pelin.
Useamman nopan Chicago
Jotkut peliporukat pelaavat Chicagoa kolmella nopalla kahden sijaan. Kolmella nopalla tavoitesummat alkavat luvusta 3 (kolme ykköstä) ja päättyvät lukuun 18 (kolme kuutosta), joten peli kestää 16 kierrosta. Todennäköisyysjakauma muuttuu: summa 10 ja 11 ovat yleisimpiä kolmella nopalla, ja ääripään summat (3 ja 18) ovat erittäin harvinaisia. Kolmen nopan versio on pidempi ja tuottaa korkeampia kokonaispistemääriä.
Pelaajien vaihtuminen kesken pelin
Chicagon yksinkertaisuus mahdollistaa pelaajien vaihtumisen kesken pelin. Jos joku haluaa liittyä mukaan kesken kaiken, hän aloittaa tyhjällä pistekortilla ja saa nolla pistettä jo pelatuista kierroksista. Jos joku haluaa lopettaa, hänen pisteensä jäävät sellaisiksi. Tämä joustavuus tekee Chicagosta käytännöllisen illanviettojen pelin, jossa pelaajat tulevat ja menevät.
Näin pelaat Chicagoa – vaihe vaiheelta
- Valmistele pistekortti. Piirrä paperille taulukko: pelaajien nimet sarakkeisiin ja kierrosten tavoitesummat (2–12) riveille. Aseta kaksi noppaa pöydälle ja sopikaa aloittaja.
- Aloita kierros 1 (tavoitesumma 2). Ensimmäinen pelaaja heittää molemmat nopat kerran. Jos noppien summa on 2 (eli molemmat nopat näyttävät ykköstä), kirjaa pistekorttiin 2 pistettä. Muuten kirjaa 0.
- Anna muiden heittää. Jokainen pelaaja heittää vuorollaan saman kierroksen tavoitteeseen. Kun kaikki ovat heittäneet, kierros päättyy.
- Siirry seuraavalle kierrokselle. Tavoitesumma nousee yhdellä. Kierroksella 2 tavoite on 3, kierroksella 3 tavoite on 4 ja niin edelleen.
- Jatka kierrokselle 11 asti. Viimeisen kierroksen tavoitesumma on 12 (tuplakuutoset). Jokainen pelaaja heittää kerran per kierros, yhteensä 11 heittoa koko pelin aikana.
- Laske loppupisteet. Kun kaikki 11 kierrosta on pelattu, laske jokaisen pelaajan pisteet yhteen. Korkein pistemäärä voittaa. Tasapelin sattuessa heittäkää yksi lisäkierros, jossa korkein summa ratkaisee.
Pistekortin malli
Chicago-pelin pistekortti on helppo piirtää itse. Tässä esimerkki kolmen pelaajan pelistä:
| Kierros (tavoite) | Pelaaja A | Pelaaja B | Pelaaja C |
|---|---|---|---|
| 1 (tavoite: 2) | 0 | 0 | 0 |
| 2 (tavoite: 3) | 3 | 0 | 0 |
| 3 (tavoite: 4) | 0 | 4 | 0 |
| 4 (tavoite: 5) | 0 | 0 | 5 |
| 5 (tavoite: 6) | 6 | 0 | 6 |
| 6 (tavoite: 7) | 7 | 7 | 0 |
| 7 (tavoite: 8) | 0 | 0 | 8 |
| 8 (tavoite: 9) | 0 | 9 | 0 |
| 9 (tavoite: 10) | 0 | 0 | 0 |
| 10 (tavoite: 11) | 11 | 0 | 0 |
| 11 (tavoite: 12) | 0 | 0 | 12 |
| Yhteensä | 27 | 20 | 31 |
Tässä esimerkissä Pelaaja C voittaa 31 pisteellä. Kaikki kolme pelaajaa onnistuivat 3–4 kierroksella, mikä vastaa tilastollista keskiarvoa.
Muunnelmat ja variaatiot
Tupla-Chicago
Tupla-Chicagossa pelaaja saa kaksi heittoa per kierros yhden sijaan. Jos ensimmäinen heitto ei osu tavoitteeseen, pelaaja saa yrittää uudelleen. Tämä muunnelma nostaa onnistumisen todennäköisyyttä jokaisella kierroksella – esimerkiksi kierroksella 7 todennäköisyys nousee 16,7 prosentista noin 30 prosenttiin. Tupla-Chicago tuottaa korkeampia pistemääriä ja vähemmän nollakierroksia, mikä tekee pelistä palkitsevamman tuntuisen.
Tupla-Chicagossa pelaaja heittää molemmat nopat ensimmäisen kerran ja katsoo tuloksen. Jos summa osuu tavoitteeseen, pelaaja saa pisteet eikä heittoa toista. Jos summa ei osu, pelaaja kerää molemmat nopat ja heittää uudelleen. Vain toisen heiton tulos ratkaisee – ensimmäisen heiton summaa ei voi ”säästää” myöhempää käyttöä varten.
Kääntö-Chicago
Kääntö-Chicagossa kierrokset pelataan takaperin: ensimmäisen kierroksen tavoite on 12 ja viimeisen 2. Peli etenee vaikeimmasta helpoimpaan, mikä kääntää jännityksen dynamiikan. Alkukierrokset tuottavat harvoin pisteitä, mutta onnistunut heitto tuottaa suuren pistemäärän. Loppukierrokset ovat helpompia mutta vähemmän arvokkaita.
Chicago panoksilla
Aikuisten seurueissa Chicagoa pelataan toisinaan pienillä panoksilla. Jokainen pelaaja asettaa sovitun summan pottiin pelin alussa, ja voittaja vie potin. Vaihtoehto on kierroskohtainen panos: kierroksen hävinnyt (tai hävinneet) maksavat pienen summan voittajille. Panokset nostavat jännitystä, mutta Chicago toimii erinomaisena pelinä ilman niitäkin.
Nopea Chicago
Nopeassa versiossa pelataan vain kierrokset 2–7 tai 7–12. Puolet kierroksista leikkaa pelin keston alle kymmeneen minuuttiin. Tämä muunnelma sopii tilanteisiin, joissa aikaa on vähän tai peli toimii lämmittelynä ennen pidempää peliä.
Toinen nopea vaihtoehto on pelata vain parittomat tai parilliset tavoitesummat: kierrokset 2, 4, 6, 8, 10, 12 tai 3, 5, 7, 9, 11. Kuusi kierrosta riittää nopeaan erään, ja pelaajat voivat sopia etukäteen, kumpi sarja pelataan.
Chicago juomapelinä
Chicago toimii myös juomapelien runkona. Juomapeliversiossa pelaaja, joka ei onnistu kierroksen tavoitteessa, juo sovitun määrän. Vastaavasti onnistunut heitto voi antaa oikeuden määrätä toinen pelaaja juomaan. Säännöt sovitaan ryhmän kesken ennen pelin alkua.
Chicagon historia
Chicago-noppapelin alkuperä on hämärän peitossa. Pelin nimi viittaa Yhdysvaltain Chicagon kaupunkiin, joka oli 1900-luvun alkupuolella uhkapelaamisen keskus. Noppapelit kuuluivat kaupungin katukulttuuriin, ja monet yksinkertaiset noppapelit levisivät sieltä ympäri maailmaa. Chicago-noppapelin tarkkaa keksijää ei tunneta, mutta pelin yksinkertainen mekaniikka viittaa siihen, että se kehittyi spontaanisti pelaajien keskuudessa pikemmin kuin yhden suunnittelijan luomuksena.
Pohjoismaissa Chicago yleistyi 1900-luvun jälkipuoliskolla perhe- ja seurapelien suosion kasvaessa. Suomessa peli tunnetaan nimillä Chicago ja ”Tsikago”. Pelin yksinkertaisuus teki siitä luontevan valinnan mökkipöytiin ja illanistujaisiin – kahden nopan ja paperin saa mukaan minne tahansa.
Chicago-noppapeli ei ole sama asia kuin Chicago-korttipeli. Chicago-korttipeli on pohjoismainen tikkipeli, jossa pelaajat keräävät tikkejä korttipakalla. Nimet menevät usein sekaisin, mutta pelimekaniikat ovat täysin erilaiset. Noppapeli-Chicago on yksinkertaisempi ja nopeampi – korttipeli vaatii enemmän strategiaa ja kestää pidempään.
Noppien käyttö pelien välineenä ulottuu tuhansia vuosia taaksepäin. Vanhimmat tunnetut nopat ovat noin 5000 vuotta vanhoja, ja ne löydettiin Mesopotamian alueelta. Kuusisivuinen noppa vakiintui standardiksi antiikin Rooman aikana, ja samat mitat ja pistekuviot ovat käytössä tänäkin päivänä. Chicago-noppapeli edustaa tämän pitkän historian yksinkertaisinta päätä: kaksi noppaa ja selkeä tavoite per kierros.
Strategia ja vinkkejä
Chicago on puhdas onnenpeli. Pelaaja ei voi vaikuttaa noppien tulokseen, eikä pelissä ole strategisia valintoja heittojen aikana. Tämä tekee Chicagosta tasapuolisen: kokenut pelaaja ja aloittelija ovat samalla viivalla. Kukaan ei voi harjoitella Chicagoa paremmaksi samalla tavalla kuin shakin avauksia tai yatzyn tuloskortin hallintaa.
Strategia puuttuu yksittäisistä heitoista, mutta pelaaja voi tehdä tietoisia valintoja pelin ympärillä:
- Muunnelman valinta. Jos pelaat useita pelejä peräkkäin, kokeile eri muunnelmia. Tupla-Chicago tuottaa korkeampia pisteitä ja vähemmän turhautumista. Kääntö-Chicago tuo vaihtelua jännityksen rakenteeseen.
- Pistekortin seuranta. Pidä pistekorttia ajan tasalla kierros kierrokselta. Näet heti, kuka johtaa ja kuinka paljon kiinniotettavaa on. Tietoisuus pistetilanteesta lisää jännitystä viimeisillä kierroksilla.
- Pelikaverin valinta. Chicago toimii parhaiten 3–5 pelaajalla. Kahdestaan peli on nopea mutta vähemmän jännittävä. Yli kuudella pelaajalla vuorojen välinen odotusaika kasvaa, vaikka yksittäinen heitto kestää vain sekunnin.
- Yhdistely muihin peleihin. Chicago sopii illan avauspeliin ennen 10000-noppapeliä tai lautapelejä. Nopea peli lämmittää pelaajat ja luo rennon tunnelman.
Todennäköisyyksien ymmärtäminen
Vaikka Chicago on onnenpeli, todennäköisyyksien tunteminen auttaa hallitsemaan odotuksia. Kierros 7 (tavoitesumma 7) onnistuu 16,7 %:n todennäköisyydellä – noin kerran kuudesta heitosta. Kierros 1 (tavoitesumma 2) ja kierros 11 (tavoitesumma 12) onnistuvat vain 2,8 %:n todennäköisyydellä – kerran 36:sta heitosta. Jos onnistut heittämään tuplakuutoset viimeisellä kierroksella, tiedät kokeneesi jotain tilastollisesti harvinaista.
Koko pelin odotettu pistemäärä on noin 7 pistettä per pelaaja. Tämä tarkoittaa, että useimmissa peleissä voittaja kerää 15–35 pistettä pelaajamäärästä ja onnesta riippuen. Yli 40 pistettä on erinomainen tulos, ja yli 50 pistettä vaatii poikkeuksellista onnea.
Psykologinen vinkki: älä anna alkukierrosten nollaputken lannistaa. Kierrokset 2–4 onnistuvat niin harvoin, ettei niiden epäonnistuminen kerro onnestasi mitään. Pelin todellinen ratkaisu tapahtuu kierroksilla 5–9, joissa todennäköisyydet ovat korkeimmat ja pistemäärät merkittäviä. Pelaaja, joka onnistuu kolmella keskimmäisellä kierroksella, kerää 18–24 pistettä – usein voittoon riittävä summa.
Tiesitkö? Kahdella nopalla summa 7 on todennäköisin mahdollinen tulos. Kuusi eri noppayhdistelmää tuottaa summan 7 (1+6, 2+5, 3+4, 4+3, 5+2, 6+1), kun taas summalle 2 ja summalle 12 on vain yksi yhdistelmä kummallekin. Tämä sama todennäköisyysjakauma vaikuttaa myös moniin muihin noppapeleihin ja kasinopeleihin.
Chicago verrattuna muihin noppapeleihin
Chicago eroaa muista suosituista noppapeleistä yksinkertaisuutensa vuoksi. Yatzyssä pelaaja tekee strategisia valintoja jokaisella vuorolla – mitkä nopat säilyttää, minkä tuloskortin ruudun täyttää. 10000-noppapelissä pelaaja päättää joka heiton jälkeen, jatkaako riskillä vai pankkaaako pisteet. Chicagossa näitä valintoja ei ole. Yksi heitto, yksi tulos, yksi kirjaus.
Tämä yksinkertaisuus on Chicagon vahvuus tietyissä tilanteissa. Peli sopii nuorille pelaajille, jotka opettelevat noppien lukemista ja yhteenlaskua. Se sopii illanviettoihin, joissa pelaajat vaihtuvat kesken pelin. Se sopii tilanteisiin, joissa aikaa on 15 minuuttia ja monimutkaisempaa peliä ei ehdi aloittaa.
Jos kaipaat noppapeliin strategista syvyyttä, yatzy tai 10000 tarjoavat enemmän päätöksiä. Jos kaipaat rentoa yhdessäoloa ilman sääntöjen opettelua, Chicago on oikea valinta. Parhaat noppapelit -vertailussa löydät kaikki suosituimmat vaihtoehdot.
Chicago eri pelaajamäärillä
Kahdestaan Chicago on nopea kaksintaistelu: 11 kierrosta menee alle kymmenessä minuutissa, ja pelin lopputulos riippuu siitä, kumpi onnistuu useammalla kierroksella. Kahdestaan pistevertailu on suoraviivaista, mutta jännitystä syntyy vähemmän kuin isommassa porukassa.
Kolme tai neljä pelaajaa on Chicagon suosituin kokoonpano. Vuorot kiertävät nopeasti, ja todennäköisyyksien laki tarkoittaa, että useammalla pelaajalla joku onnistuu lähes jokaisella kierroksella. Tämä pitää tunnelman elävänä. Viidellä tai kuudella pelaajalla peli kestää lähemmäs puolta tuntia, mutta odotusaika pysyy lyhyenä, koska yksittäinen heitto kestää sekunteja.
Yli kuudella pelaajalla Chicago toimii edelleen, mutta kierrosten välinen aika kasvaa. Suurissa ryhmissä kannattaa harkita kahden pelin pelaamista rinnakkain: jaa pelaajat kahteen pöytään ja pelaa erilliset pelit. Molempien pöytien voittajat voivat pelata finaali-erän keskenään.
Lasten kanssa Chicago on erinomainen yhteenlaskun harjoituspeli. 7–8-vuotias lapsi oppii laskemaan kahden nopan summan nopeammin, kun jokaisella kierroksella on selkeä tavoite. Peli tuntuu lapsesta hauskalta, koska jokainen onnistunut heitto tuottaa näkyvän ilonaiheen – ja koska onni ratkaisee, lapsi voi voittaa aikuisen. Tämä pitää motivaation korkealla ja tekee oppimisesta huomaamatonta.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Montako noppaa Chicago-pelissä tarvitaan?
Chicago-pelissä tarvitaan kaksi kuusisivuista noppaa. Lisäksi tarvitset kynän ja paperia pisteiden kirjaamiseen. Erikoisia pelivälineitä ei tarvita.
Kuinka monta kierrosta Chicagossa on?
Chicagossa on 11 kierrosta. Ensimmäisen kierroksen tavoitesumma on 2 ja viimeisen 12. Jokainen pelaaja heittää molemmat nopat kerran per kierros, joten koko peli sisältää 11 heittoa per pelaaja.
Saako Chicagossa heittää noppia uudelleen?
Perusversiossa ei. Jokainen pelaaja heittää molemmat nopat kerran per kierros, ja tulos on lopullinen. Tupla-Chicago-muunnelmassa pelaaja saa kaksi heittoa per kierros, mikä nostaa onnistumisen todennäköisyyttä.
Mikä on Chicagon maksimipistemäärä?
Teoreettinen maksimipistemäärä on 77 pistettä (2+3+4+5+6+7+8+9+10+11+12). Käytännössä tämä vaatisi onnistumista jokaisella 11 kierroksella, mikä on tilastollisesti lähes mahdotonta. Hyvä tulos on 30–40 pistettä.
Minkä ikäisille Chicago sopii?
Chicago sopii 7-vuotiaista ylöspäin. Peli vaatii kahden nopan silmälukujen yhteenlaskua, mikä onnistuu useimmilta ekaluokkalaisilta. Säännöt ovat niin yksinkertaiset, että lapsi oppii ne yhdellä harjoituskierroksella.
Onko Chicago strategiapeli vai onnenpeli?
Chicago on puhdas onnenpeli. Pelaaja ei voi vaikuttaa noppien tulokseen eikä pelissä ole strategisia valintoja. Tämä tekee pelistä tasapuolisen kaikille – aloittelija voi voittaa kokeneen pelaajan millä tahansa kierroksella.
Mikä kierros on helpoin Chicagossa?
Kierros 6 (tavoitesumma 7) on helpoin. Summa 7 on kahden nopan todennäköisin tulos, koska kuusi eri noppayhdistelmää tuottaa sen (1+6, 2+5, 3+4, 4+3, 5+2, 6+1). Todennäköisyys on 16,7 % eli noin kerran kuudesta heitosta.