Klondike-pasianssin säännöt – Opettele pelaamaan oikein

Klondike on maailman tunnetuin ja pelatuin pasianssi. Se on se peli, jonka useimmat ihmiset tarkoittavat sanoessaan ”pasianssi” tai ”solitaire”. Klondiken säännöt ovat selkeät ja helposti opittavat, mutta peli tarjoaa yllättävän paljon strategista syvyyttä – jokainen siirto vaikuttaa tuleviin mahdollisuuksiin, ja oikeiden valintojen tekeminen erottaa kokeneen pelaajan aloittelijasta.

Microsoft teki Klondikesta maailmanlaajuisen ilmiön sisällyttämällä sen Windows 3.0 -käyttöjärjestelmään vuonna 1990. Pelin alkuperäinen tarkoitus oli opettaa käyttäjille hiiren raahaa-ja-pudota-toimintoa, mutta siitä tuli nopeasti yksi kaikkien aikojen pelatuimmista tietokonepeleistä. Arviolta yli miljardi ihmistä on pelannut Klondikea digitaalisesti. Tässä oppaassa käydään läpi viralliset säännöt, pelialueen rakenne, pisteytys ja parhaat strategiat. Jos haluat kevennetyn version ensimmäistä peliä varten, tutustu pasianssin sääntöihin aloittelijoille.

Pelin tavoite

Pelin tavoitteena on siirtää kaikki 52 korttia neljään peruspinoon (foundation). Jokainen peruspino edustaa yhtä maata – herttaa, ruutua, pataa tai ristiä – ja pinon rakentaminen alkaa ässästä ja etenee nousevassa järjestyksessä kuninkaaseen asti: A, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, J, Q, K.

Peli on voitettu, kun kaikki neljä peruspinoa on rakennettu valmiiksi. Tämä tarkoittaa, että jokainen 52 kortista on löytänyt paikkansa oikeassa peruspinossa oikeassa järjestyksessä. Peli päättyy häviöön, jos pelaaja ei pysty tekemään enää yhtään laillista siirtoa eikä jättöpakassa ole nostettavia kortteja. Häviö ei kuitenkaan tarkoita virhettä – merkittävä osa jaoista on matemaattisesti mahdottomia voittaa korttien alkuasetelman vuoksi.

Pelialueen rakenne

Pelialue koostuu neljästä erillisestä alueesta: taulupinot, peruspinot, jättöpakka ja poistopino. Jokaisen alueen ymmärtäminen on tärkeää ennen pelin aloittamista.

Taulupinot (tableau)

Taulupinot ovat pelin pääpelikenttä. Niitä on seitsemän kappaletta, ja ne muodostavat porrasmaisen asetelman pöydän keskelle. Ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja niin edelleen – viimeisessä pinossa on seitsemän korttia. Jokaisen pinon päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin, ja loput ovat kuvapuoli alaspäin.

Taulupinossa kortteja siirretään laskevassa numerojärjestyksessä ja vuorottelevilla väreillä. Tämä tarkoittaa, että mustan kortin päälle voi asettaa vain punaisen kortin ja päinvastoin. Esimerkiksi mustan patakuninkaan päälle sopii punainen herttakuningatar, jonka päälle taas musta patajätkä.

Peruspinot (foundation)

Peruspinot sijaitsevat pelialueen yläkulmassa, ja niitä on neljä – yksi kutakin maata varten. Peruspinot aloitetaan ässällä ja rakennetaan nousevassa järjestyksessä kuninkaaseen asti. Kaikki kortit yhdessä peruspinossa ovat samaa maata. Peruspinoon siirretty kortti on pelin kannalta ”valmis”, ja tavoitteena on saada kaikki 52 korttia peruspinoon.

Jättöpakka (stock)

Jättöpakka sisältää ne 24 korttia, jotka eivät päädy taulupinoon pelin alussa. Kortit ovat kuvapuoli alaspäin. Pelaaja nostaa jättöpakasta kortteja poistopinoon sääntöjen mukaisesti – joko yhden tai kolme kerrallaan, riippuen pelattavasta variantista.

Poistopino (waste pile)

Poistopino on jättöpakan vieressä oleva alue, johon jättöpakasta nostetut kortit asetetaan kuvapuoli ylöspäin. Poistopinon päällimmäinen kortti on pelattavissa – sen voi siirtää taulupinoon tai peruspinoon, jos se sopii sääntöjen mukaisesti. Kun jättöpakka on käyty läpi, se voidaan kääntää takaisin jättöpakaksi (sääntövariantista riippuen).

Pelin valmistelu

Pelin valmistelu on nopeaa:

1. Sekoita 52 kortin pakka huolellisesti.
2. Asettele seitsemän taulupinoa vasemmalta oikealle. Ensimmäiseen pinoon tulee yksi kortti, toiseen kaksi, kolmanteen kolme ja niin edelleen seitsemänteen pinoon asti.
3. Käännä jokaisen taulupinon päällimmäinen kortti kuvapuoli ylöspäin. Loput kortit jäävät kuvapuoli alaspäin.
4. Jätä tilaa neljälle peruspinolle taulupinon yläpuolelle.
5. Aseta loput 24 korttia kuvapuoli alaspäin jättöpakaksi taulupinon viereen.

Pelialue on nyt valmis. Taulupinossa on yhteensä 28 korttia, joista 7 on näkyvissä ja 21 piilossa. Loput 24 korttia ovat jättöpakassa. Ennen ensimmäistä siirtoa kannattaa silmäillä taulupinon näkyvät kortit huolellisesti – niistä selviää, mitä siirtoja on heti mahdollista tehdä ja mitkä ässät tai muut hyödylliset kortit ovat jo pelattavissa.

Pelin kulku

Pelissä ei ole vuoroja eikä vastustajia – pelaaja tekee siirtoja omaan tahtiinsa. Peli etenee siirtämällä kortteja alueiden välillä sääntöjen mukaisesti.

Siirrot taulupinossa

Taulupinossa kortteja voi siirtää seuraavien sääntöjen mukaisesti:

• Kortin päälle voi asettaa vain yhden numeron pienemmän kortin, jonka väri on vastakkainen (musta punaisen päälle tai punainen mustan päälle).
• Korttiryhmiä eli oikein järjestettyjä sarjoja voi siirtää kokonaisuutena taulupinosta toiseen.
• Kun taulupinon päällimmäinen näkyvä kortti siirretään pois, sen alla oleva kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin.
• Tyhjään taulupinoon voi siirtää ainoastaan kuninkaan (tai kuninkaasta alkavan sarjan).

Siirrot peruspinoon

Peruspinoon voi siirtää kortteja seuraavasti:

• Ässä aloittaa uuden peruspinon. Jokainen maa saa oman peruspinon.
• Peruspinoon lisätään kortteja nousevassa järjestyksessä samaa maata: A, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, J, Q, K.
• Kortteja voi siirtää peruspinoon taulupinon päältä tai poistopinon päältä.
• Useimmissa sääntöversioissa peruspinosta voi myös siirtää kortin takaisin taulupinoon, jos se on taktisesti hyödyllistä.

Jättöpakan käyttö

Kun taulupinossa ja poistopinossa ei ole pelattavia siirtoja, pelaaja nostaa kortteja jättöpakasta. Kaksi yleisintä varianttia ovat:

• Nosta yksi (Draw 1): Jättöpakasta nostetaan yksi kortti kerrallaan poistopinoon. Tämä on helpompi variantti, koska jokainen kortti on pelattavissa heti.
• Nosta kolme (Draw 3): Jättöpakasta nostetaan kolme korttia kerrallaan, ja vain päällimmäinen on pelattavissa. Tämä on perinteinen ja haastavampi variantti, koska kaksi kolmasosaa nostetuista korteista on aluksi lukittuna.

Kun jättöpakka on käyty kokonaan läpi, poistopinon kortit käännetään takaisin jättöpakaksi kuvapuoli alaspäin. Draw 1 -versiossa jättöpakan voi yleensä kierrättää rajattomasti, kun taas Draw 3 -versiossa kierrätysten määrä on joissain sääntöversioissa rajoitettu kolmeen kertaan.

Pisteytys

Perinteisessä fyysisessä pelissä pisteitä ei yleensä lasketa – peli joko voitetaan tai hävitään. Digitaalisissa versioissa on kuitenkin vakiintuneita pisteytysjärjestelmiä, jotka tuovat peliin lisää kilpailullista ulottuvuutta. Pisteytys kannustaa tehokkaaseen pelaamiseen ja mahdollistaa oman kehityksen seuraamisen peli peliltä.

Standardipisteytys

Vegas-pisteytys

Vegas-pisteytyksessä pelaaja ”panostaa” 52 dollaria (dollari per kortti) ja saa 5 dollaria takaisin jokaisesta peruspinoon siirretystä kortista. Voittaakseen pelaajan on siirrettävä vähintään 11 korttia peruspinoon päästäkseen omilleen. Vegas-versiossa jättöpakan saa kierrättää vain kerran (Draw 1) tai kolme kertaa (Draw 3), mikä tekee pelistä huomattavasti haastavamman.

Aikapisteytys

Aikapisteytyksessä standardipisteiden lisäksi pelaaja saa bonuspisteitä nopeasta pelaamisesta. Mitä nopeammin peli saadaan päätökseen, sitä enemmän bonuspisteitä kertyy. Toisaalta pitkä peliaika vähentää pisteitä. Tämä variantti sopii pelaajille, jotka haluavat haastaa itsensä sekä strategisesti että ajankäytön näkökulmasta. Aikapisteytys on suosittu erityisesti digitaalisissa versioissa, joissa kello näkyy ruudulla.

Sääntövariantit

Peliä pelataan useilla erilaisilla säännöillä, jotka vaikuttavat pelin vaikeustasoon merkittävästi. Yleisimmät variantit ovat:

• Draw 1 vs. Draw 3: Draw 1 on helpompi, koska jokaisella nostolla pääsee käsiksi jokaiseen jättöpakan korttiin. Draw 3 on perinteisempi ja vaatii enemmän suunnittelua.
• Jättöpakan kierrätykset: Joissain versioissa jättöpakan saa kierrättää rajattomasti, toisissa vain 1–3 kertaa. Rajoitetut kierrätykset tekevät pelistä selvästi vaikeamman.
• Peruspinojen palautus: Joissakin versioissa peruspinosta saa siirtää kortin takaisin tauluun, toisissa ei. Palautus lisää strategisia mahdollisuuksia.
• Thoughtful Klondike: Versio, jossa kaikki taulupinon kortit ovat näkyvissä alusta alkaen. Tämä muuttaa pelin lähes puhtaaksi strategiapeliksi ja nostaa voittoprosentin huomattavasti.

Voittoprosentti ja todennäköisyydet

Pelin voittoprosentti riippuu merkittävästi pelattavasta variantista ja pelaajan taitotasosta. Matemaattisesti on arvioitu, että noin 79 % kaikista jaoista on teoriassa ratkaistavissa optimaalisella pelaamisella (Draw 3, rajoittamaton kierrätys). Käytännössä kokeneiden pelaajien voittoprosentti asettuu yleensä 30–40 prosenttiin, kun taas satunnaisesti pelaavat voittavat noin 10–20 prosentissa peleistä.

Draw 1 -variantissa voittoprosentti on luonnollisesti korkeampi, koska pelaajalla on pääsy useampaan korttiin. Toisaalta Vegas-säännöillä ja rajoitetuilla kierrätyksillä voittoprosentti laskee merkittävästi – noin 10–15 prosenttiin.

Tämä tarkoittaa, että häviäminen on täysin normaalia. Noin joka viides jako on matemaattisesti mahdotonta voittaa riippumatta siitä, kuinka hyvin pelaat. Tämä onnen ja taidon yhdistelmä on yksi syy pelin pitkäaikaiseen vetovoimaan.

Mielenkiintoista on myös se, että voittoprosentin laskeminen tarkasti on osoittautunut erittäin vaikeaksi matemaattiseksi ongelmaksi. Erilaisia tietokonesimulaatioita on ajettu miljoonia kertoja, ja tulokset vaihtelevat hieman menetelmästä riippuen. Yleisesti hyväksytty arvio ratkaistavissa olevien jakojen osuudesta asettuu 78–82 prosentin haarukkaan.

Strategia ja vinkkejä

Vaikka onnella on merkittävä rooli, oikeat strategiset valinnat parantavat voittomahdollisuuksia huomattavasti. Laajemman katsauksen kaikkien pasianssivarianttien taktiikoihin löydät pasianssin strategia ja vinkit -oppaasta. Seuraavat vinkit auttavat pelaamaan tehokkaammin.

Paljasta piilotettuja kortteja

Tärkein strateginen periaate on piilotettujen korttien kääntäminen. Jokainen käännetty kortti avaa uusia pelimahdollisuuksia ja antaa enemmän tietoa pelialueesta. Jos voit valita kahden siirron välillä, suosi aina sitä, joka kääntää uuden kortin näkyviin. Erityisen arvokkaita ovat siirrot, jotka paljastavat kortteja suurimmista taulupinosta – pinoista 6 ja 7, joissa piilotettuja kortteja on eniten.

Älä siirrä peruspinoon liian aikaisin

Vaikka tavoitteena on saada kaikki kortit peruspinoon, liian nopea siirtäminen voi haitata peliä. Taulussa olevat kortit ovat käytettävissä sarjojen rakentamiseen, mutta peruspinossa ne ovat lukittuna. Erityisesti kortteja 5–9 kannattaa pitää taulussa niin kauan kuin ne ovat hyödyllisiä. Ässät ja kakkoset voi siirtää peruspinoon heti, koska niitä tarvitaan harvoin taulun sarjoissa.

Tyhjennä taulupinoja harkiten

Tyhjä taulupino on arvokas vain, jos sinulla on kuningas siirrettäväksi siihen. Ilman kuningasta tyhjä pino on hyödytön – se vain vie tilaa. Älä siis tyhjennä taulupinoa pelkästään tyhjentämisen vuoksi. Suunnittele etukäteen, minkä kuninkaan aiot siirtää tyhjään paikkaan ja mitä kortteja sen alle rakennat.

Huomioi maajärjestys

Kun rakennat sarjoja taulupinoon, kiinnitä huomiota siihen, mitä maata kortit ovat. Jos sinulla on kaksi punaista korttia samalla arvolla (esimerkiksi hertta-7 ja ruutu-7), valitse se, joka todennäköisemmin paljastaa hyödyllisen piilotetun kortin tai joka auttaa peruspinon rakentamisessa myöhemmin.

Käytä jättöpakkaa taktisesti

Draw 3 -versiossa jättöpakan käyttö vaatii suunnittelua. Muista, mitkä kortit ovat jättöpakassa ja missä järjestyksessä ne tulevat vastaan. Jos tarvitset tiettyä korttia jättöpakasta, mieti, pääsetkö siihen käsiksi tekemällä siirtoja taulussa ennen nostamista – tämä voi muuttaa jättöpakan korttien järjestystä seuraavalla kierrätyksellä.

Kuninkaat ja ässät

Ässät ja kakkoset kannattaa siirtää peruspinoon heti, kun ne ilmestyvät – niitä ei koskaan tarvita taulun sarjoissa. Kuninkaat ovat puolestaan ainoa kortti, joka voi mennä tyhjään taulupinoon, joten niiden sijainti ja ajoitus on tärkeä strateginen tekijä. Jos sinulla on useampi kuningas käytettävissä, valitse se, jonka alle voit rakentaa pisimmän sarjan, ja jonka siirtäminen paljastaa piilotettuja kortteja.

Älä pelkää peruuttaa

Digitaalisissa versioissa kumoa-toiminto (undo) on hyödyllinen oppimistyökalu. Kokeile erilaisia siirtoja ja katso, mihin ne johtavat. Fyysisessä pelissä kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä kaikki vaihtoehdot ennen siirron tekemistä – erityisesti tilanteissa, joissa voit valita usean eri siirron välillä.

Yleisimmät virheet

Aloittelevat pelaajat tekevät usein virheitä, jotka heikentävät voittomahdollisuuksia. Näiden tunnistaminen auttaa kehittymään nopeasti.

• Liian nopea siirto peruspinoon: Korkeampien korttien (5–10) siirtäminen peruspinoon liian aikaisin lukitsee ne pois taulusta, missä ne saattaisivat olla hyödyllisiä sarjojen rakentamisessa.
• Piilotettujen korttien laiminlyönti: Siirtojen tekeminen ilman, että ne paljastavat uusia kortteja. Jokaisen siirron tulisi mieluiten kääntää ainakin yksi piilotettu kortti.
• Tyhjän taulupinon hukkaaminen: Taulupinon tyhjentäminen ilman kuningasta, joka siirretään tyhjään paikkaan. Tyhjä pino ilman kuningasta on menetetty mahdollisuus.
• Ensimmäisen vaihtoehdon valitseminen: Siirron tekeminen heti, kun se on mahdollinen, sen sijaan että harkitsisi kaikkia vaihtoehtoja. Usein on parempi jättää ilmeinen siirto tekemättä ja etsiä hyödyllisempi vaihtoehto.
• Jättöpakan kiertäminen ajattelematta: Korttien nostaminen jättöpakasta mekaanisesti ilman, että kiinnittää huomiota ohitettuihin kortteihin ja niiden sijaintiin.
• Sarjan siirtäminen ilman hyötyä: Kokonaisen korttisarjan siirtäminen taulupinosta toiseen pelkästään siksi, että se on mahdollista. Siirron tulisi aina palvella jotain tavoitetta – piilotetun kortin paljastamista, tyhjän paikan luomista tai peruspinon edistämistä.

Näin pelaat Klondikea – vaihe vaiheelta

1. Sekoita 52 kortin pakka huolellisesti ja asettele seitsemän taulupinoa: 1 kortti ensimmäiseen, 2 toiseen, 3 kolmanteen ja niin edelleen seitsemänteen asti. Käännä jokaisen pinon päällimmäinen kortti ylöspäin.
2. Aseta loput 24 korttia kuvapuoli alaspäin jättöpakaksi. Varaa tilaa neljälle peruspinolle.
3. Tarkista taulupinot – jos löydät ässän, siirrä se peruspinoon. Siirrä myös kakkoset peruspinoon, jos vastaava ässä on jo paikallaan.
4. Etsi taulupinosta siirtoja: siirrä kortteja laskevassa järjestyksessä vuorotellen punaisia ja mustia kortteja pinosta toiseen. Priorisoi siirtoja, jotka paljastavat piilotettuja kortteja.
5. Kun taulussa ei ole hyödyllisiä siirtoja, nosta jättöpakasta kortteja (1 tai 3 kerrallaan) poistopinoon. Pelaa poistopinon päällimmäinen kortti tauluun tai peruspinoon, jos mahdollista.
6. Kun taulupino tyhjenee, siirrä kuningas (tai kuninkaasta alkava sarja) tyhjään paikkaan.
7. Jatka pelaamista vuorotellen taulusiirtoja ja jättöpakan nostoja. Kun jättöpakka loppuu, kierrätä poistopino takaisin jättöpakaksi.
8. Pyri saamaan kaikki kortit neljään peruspinoon maittain järjestyksessä A–K. Kun viimeinenkin kortti on peruspinossa, olet voittanut pelin.

Digitaalinen vai fyysinen peli?

Pasianssia voi pelata sekä fyysisillä korteilla että digitaalisesti tietokoneella, puhelimella tai tabletilla. Molemmilla tavoilla on omat etunsa.

Fyysisillä korteilla pelaaminen on meditatiivisempi kokemus. Korttien käsittely, sekoittaminen ja asetteleminen ovat osa pelin viehätystä. Fyysinen peli kehittää myös hienomotoriikkaa ja antaa tauon ruutuajasta. Haittapuolena on, että asettelu vie aikaa ja sääntöjen noudattaminen jää pelaajan vastuulle – virheellisiä siirtoja ei mikään estä.

Digitaalisissa versioissa pelin aloittaminen on välitöntä: sekoitus ja asettelu tapahtuvat automaattisesti. Ohjelma estää virheelliset siirrot, laskee pisteet ja tarjoaa usein kumoa-toiminnon sekä vihjeitä. Digitaaliset versiot mahdollistavat myös tilastojen seuraamisen – voittoprosentti, nopein peli ja pistetilastot auttavat seuraamaan kehitystä. Microsoftin Solitaire Collection on edelleen yksi suosituimmista digitaalisista versioista, mutta sovelluskaupat tarjoavat satoja vaihtoehtoja.

Kumpi tahansa tapa valitaankin, pelin ydin pysyy samana: tavoitteena on järjestää kortit peruspinoon strategisen suunnittelun ja kärsivällisyyden avulla. Monet pelaajat nauttivat molemmista – fyysisiä kortteja rauhallisina iltoina ja digitaalista versiota tauoilla ja matkoilla. Pasianssin kauneus on siinä, että se on aina saatavilla riippumatta siitä, millä tavalla pelaat.

Erot muihin pasianssipeleihin

Tämä peli on vain yksi sadoista pasianssiversioista, mutta se on ehdottomasti tunnetuin. Se eroaa muista suosituista pasianssipeleistä useilla merkittävillä tavoilla.

FreeCell eroaa tästä pelistä siten, että kaikki kortit ovat näkyvissä alusta asti, mikä tekee pelistä lähes puhtaan taitopelin. FreeCellissä on myös neljä vapaata solua, jotka toimivat väliaikaisina säilytyspaikkoina korteille. Spider-pasianssissa taas pelataan kahdella pakalla eli 104 kortilla ja sarjat rakennetaan saman maan sisällä laskevassa järjestyksessä. Pyramidi-pasianssissa puolestaan ei rakenneta peruspinoja lainkaan, vaan kortteja poistetaan pareittain, joiden yhteisarvo on 13.

Golf-pasianssi on näistä yksinkertaisin: siinä kortteja siirretään poistopinoon nousevassa tai laskevassa järjestyksessä maasta riippumatta. Se on nopea peli, joka sopii erityisesti lyhyisiin pelisessioihin ja aloittelijoille.

Pelin erityinen vetovoima piilee sen tasapainossa: se on tarpeeksi yksinkertainen aloittelijoille mutta tarjoaa riittävästi strategista syvyyttä kokeneemmille pelaajille. Se on ihanteellinen lähtökohta kenelle tahansa, joka haluaa tutustua korttipelien maailmaan yksin pelattavien pelien kautta.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)