Näin opetat lapselle lautapelit – 5 vinkkiä sujuvaan peli-iltaan

Lapsi kysyy sääntöjä kolme kertaa ensimmäisen kierroksen aikana, heittää nopan pöydän alle ja haluaa silti pelata uudestaan. Se kuuluu asiaan. Oikea peli, kevennetyt säännöt ja salliva suhtautuminen häviämiseen muuttavat peli-illan arjen kohokohdaksi.

1. Valitse peli lapsen iän ja taitojen mukaan

Kolmivuotias tunnistaa värejä, muotoja ja yksinkertaisia kuvia. Kahdeksanvuotias lukee sääntökirjan itse, suunnittelee kaksi siirtoa eteenpäin ja nauttii kilpailusta. Näiden ikäryhmien väliin mahtuu useita kehitysaskelia, eikä sama peli sovi kaikille.

Liian vaikeassa pelissä lapsi turhautuu jo ensimmäisten minuuttien aikana. Liian helpossa pelissä lapsi kyllästyy. Sopiva peli antaa lapselle haasteen, joka pitää voiton ansaitun tuntuisena ja käden ulottuvilla. Kolmi- ja nelivuotiaille sopivat värien tunnistamiseen perustuvat pelit ja lyhyet muistipelit. Viisi- ja kuusivuotias pärjää peleissä, joissa yhdistyy onni ja pieni strategia, kuten Kimblessä tai yksinkertaisissa nopanheittopeleissä. Koululaiset innostuvat jo Afrikan Tähdestä, Monopolista ja syvemmistä strategialautapeleistä.

Lue pelin kääntöpuolelta pelaajamäärä, ikäsuositus ja kesto. Kustantaja arvioi ikäsuosituksessa vähimmäistaidot, joilla lapsi pärjää pelissä. Kolmivuotias saattaa pärjätä 4+ pelissä aikuisen ohjaamana, mutta 6+ peli edellyttää lukutaitoa.

2. Yksinkertaista säännöt ensimmäisillä kerroilla

Pitkät sääntökirjat pelottavat aikuisenkin. Lapsi jättää kuuntelun kesken jo toisen erikoissäännön kohdalla. Aloita perussäännöistä ja jätä poikkeukset seuraavaan peliin.

Poimi sääntökirjasta pelin tavoite, vuoron perusrakenne ja voittoehto. Opeta nämä kolme asiaa. Ota erikoissäännöt, bonuskortit ja variaatiot mukaan vasta, kun lapsi hallitsee peruspelin. Pelaa ensimmäinen kierros avokortein niin, että jokainen näkee toistensa tilanteen ja aikuinen voi neuvoa ääneen seuraavan siirron.

Näytä sääntö esimerkin kautta. Lause ”jos sinulla on kolme samaa korttia, voit laittaa ne pöytään” toimii paremmin kuin abstrakti selitys. Lapsi oppii seuraamalla. Kun lapsi muistaa säännön itse toisella tai kolmannella kierroksella, selitys on mennyt perille.

3. Opeta häviäminen osaksi peliä

Pettymys tulee peliin tahtomattakin. Psykologit muistuttavat, että koti on paras paikka harjoitella häviämisen tunnetta, koska siellä lapsen vieressä istuu turvallinen aikuinen. Pelipöydässä lapsi kohtaa pettymyksen pienessä ja rajatussa tilanteessa.

Aloita lyhyillä peleillä. Kymmenen minuutin muistipeli päättyy pian, ja seuraava kierros alkaa heti. Tunnin mittaisessa pelissä tappion paino kasvaa kierros kierrokselta ja purkautuu itkuna viimeisillä vuoroilla. Lyhyissä peleissä useampi pelaaja ehtii voittaa saman illan aikana.

Voittaminen vaatii opettelua myös. Anna ensimmäiset voitot lapselle. Muutaman pelin jälkeen voita itse välillä. Lapsi tunnistaa tahalliset virheet ja menettää kiinnostuksen peliin. Pelaa omalla tasollasi ja selitä siirtosi ääneen: ”Valitsen tämän kortin, koska tarvitsen vielä yhden punaisen.” Kun lapsi näkee aikuisen ajatuksenkulun, hän alkaa suunnitella omia siirtojaan.

4. Motivoi osallistumalla ja kannustamalla

Lapsi aistii, pelaako aikuinen velvollisuudentunnosta vai omasta mielenkiinnosta. Istu pelipöytään ilman puhelinta, kysy lapsen siirroista ja reagoi yllätykseen, kun nappula osuu hyvälle ruudulle. Lapsi peilaa aikuisen innostusta omaan suhtautumiseensa.

Kehu lapsen hyviä siirtoja ja oivalluksia. Lause ”hyvä ajatus, että säästit tuon kortin” palkitsee lasta ajattelusta. Kun kiitos tulee ajatteluprosessista, tappio ei tunnu täydelliseltä epäonnistumiselta. Lapsi oppii näkemään pelin siirtoina ja valintoina. Lopputulos jää pienempään rooliin.

Anna lapsen valita peli silloin tällöin. Valinta sitouttaa häntä illan kulkuun. Pidä valittavana muutama vaihtoehto, jotka tiedät sopiviksi, jotta lapsi ei päädy liian vaikean pelin ääreen. Valinnan jälkeen pelaa se peli loppuun, vaikka aikuisen valinta olisi mielekkäämpi.

5. Rakenna peli-illasta perheen rutiini

Yksittäinen pelikerta kuukaudessa jää irralliseksi tapahtumaksi. Viikoittaisesta peli-illasta tulee perheen yhteistä aikaa, jota lapsi alkaa odottaa. Sovi kiinteä päivä ja aika, vaikka perjantai-ilta iltapalan jälkeen, ja pidä siitä kiinni.

Pidä maksimissaan kolme peliä yhdessä illassa, jotta kukaan ei ehdi kyllästyä tai väsähtää. Aloita lyhyellä pelillä, jatka pääpelillä ja päätä ilta kevyellä nimikkeellä, jos jaksamista riittää. Varaa aikaa myös pakkaamiseen ja nappuloiden laskemiseen – ne kuuluvat peliin siinä missä pelaaminen.

Siirrä puhelimet pöydälle kuvapuoli alaspäin, sammuta televisio, kannusta ääneen. Lapsi muistaa näitä iltoja pidempään kuin yksittäistä lelua. Pelipöydän ääressä lapsi oppii vuoron odottamista, sääntöjen noudattamista ja sitä, että toisen voitto ei ole oma häviö.

Hyviä pelejä opettelun alkuun

Valitse ensimmäiseksi peliksi jotain, jossa säännöt mahtuvat minuuttiin ja kierros kahteenkymmeneen. Muistipeli on klassinen aloituspeli: se opettaa vuoron odottamista, keskittymistä ja häviämistä pienissä annoksissa. Käytä pienimpien kanssa alussa vain kymmentä paria ja kasvata määrää taitojen mukana.

Kun lapsi täyttää viisi, pelivalikoima laajenee. Tutustu viisivuotiaan peleihin koosteessa parhaista peleistä 5-vuotiaille. Kokoelma sisältää onnen ja yksinkertaisen päättelyn yhdistäviä pelejä, joissa lapsi pärjää ilman jatkuvaa aikuisen ohjausta. Kahdeksanvuotiaan peleistä saa jo strategisempia: parhaat pelit 8-vuotiaille sisältää muistia, taktiikkaa ja ryhmäpeliä vaativia nimikkeitä.

Koko ikähaarukan perhepelit avaa parhaat lautapelit lapsille -kooste. Listasta näet, mikä peli palvelee missäkin kehitysvaiheessa ja miten perheen pelihylly kasvaa lapsen taitojen mukana.

Usein kysytyt kysymykset